tiistai 19. maaliskuuta 2019

all good things come to an end









Viimeinen viikko alkoi eilen. Viimeiset neljä päivää oikeastaan. Koska perjantai on matkustuspäivä ja silloin tulen takaisin kotiin. Viime viikolla kovasti odotin vain sitä kotiinpaluuta, kun vain pääsisi takaisin siihen omaan arkeen ja koulujuttuihin, perheen ja ystävien läheisyyteen. Nyt on vähän surullinen siitä, että tämä nyt tuleekin päätökseen. Nopeasti, tuhottoman nopeasti. Mulla on siis vielä kaksi ja puoli työpäivää, ja torstai-iltana suljen toistaiseksi viimeistä kertaa Poivre Rouge -ravintolan oven. Kuten jo aikaisemmissa postauksissa kerroin, miten ammatillisessa mielessä tämä ei ole ollut järisyttävin kokemus mikä minulla on ollut. Mutta ikävä tulee. Ihmisiä, nämä ihmiset ovat ihmisiä minun makuuni. Ikinä ei ole huonoa päivää, hymyillään, kun nähdään. Tervehditään käsipäivää ja kysellään kuulumiset! Tulen varmasti itkemään torstaina kun näen nämä ihmiset viimeistä kertaa. He ovat antaneet minulle kokemuksen, ja toivottavasti minäkin olen antanut heille. Uskon näin.











3 kommenttia:

  1. Iloitsen kokemuksestasi ja jokaisesta arvokkaasta kohtaamisesta ja muistoista, jotka tuot mukanasi kotiin. T. Rosie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Rosie 💕 hyvä reissu ollut, haikeena menen tänään töihin viimeistä kertaa.

      Poista
  2. Iloitsen kokemuksestasi ja jokaisesta arvokkaasta kohtaamisesta ja muistoista, jotka tuot mukanasi kotiin. T. Rosie

    VastaaPoista