The biggest adventure you can take is to live the life of your dreams – Oprah Winfrey

Oon koko viikonlopun oikeastaan vain hymyillyt. Oon itsestäni niin hiton ylpeä, kun uskallan lähteä tänne yksin. Ilman ketään tuttua. Ilman ketään suomalaista seuranani. Kaikki ei tähän pystyisi. Minä ainakin yritän.

Tällainen samanlainen hymy ja virnistely minulla oli viimeksi, kun olin Tallinnan laivalla viime kesänä. Olin silloin matkalla Saaremaalle seitsemäksi viikoksi. Muistan seisseeni laivan takaosassa ja katselleeni kun Helsinki jäi taakse. Olin silloinkin ylpeä ja onnellinen.

Nyt olen jo lentokoneessa ja olemme matkalla kohti Pariisia. Pakkasin eilen oikeastaan koko päivän. Oli aikamoinen valinta käynnissä, että mitä sitä ottaa mukaan, kun 31 kg (23 kg ruumaan ja 8 kg käsimatkatavaroissa) sai olla maksimissaan. Lopputulemana ruumaan mennyt laukku painoi 22 kg ja käsimatkatavaroiden yhteispaino oli varmaan lähempänä kymmentä kiloa, haha. Täytyy vissiin ostaa toinen matkalaukku ruumaan laitettavaksi, kun palaan takaisin.

Läheiset ovat kysyneet minulta, joko minua jännittää. Eipä oikeastaan, tietenkin vähän jännittää puhuminen englannilla/ranskalla. Se tulee ainakin kehittymään tässä ja sitä odotan tältä reissulta. 

Minun piti jo vuonna 2015 tulla opiskelemaan ammatti-instituuttiin, mutta en vielä uskaltanut jättää tuttua elämää ja rutiineja. Halusin varmistua, että minä olen valmis opiskelemaan ja kesti kaksi vuotta, kunnes päätin, että tätä minä haluan. Mennä opiskelemaan jonkin ammatin itselleni. Ja voin sanoa, että opiskelu täällä on ollut elämäni parasta aikaa. Olen löytänyt ammatin, jossa haluan olla hyvä. Olen löytänyt uusia ihmisiä elämääni ja saanut kokea paljon erilaisia työympäristöjä. Olen poistunut todellakin siitä tutusta ja turvallisesta, oppiakseni itsestäni. Läheiseni ovat kannustaneet minua tekemään päätöksiä, jotka ovat minulle tärkeitä. 

In the past two or three days, I have smiled a lot. I haven’t been nervous at all, the feeling what is in my mind is excited. And happy. I am so proud of myself, that I have the courage to go and do this. Without anyone I know. Without another Finn. 

I remember this similar smile (and smirk) when I was leaving to Estonia last summer. I was on the boat to Tallinn, seeing the last islands of Finland. I was proud then, like I am now.

Now I am sitting in the plane, going towards Paris. I was packing yesterday all day. I had to choose which clothes to take with me and what else to take. And the end results is, I have to buy another suit case when I go back to Finland, lol.

Closest family and friends have been asking me, if I’m nervous.  Not really. One thing what is in my mind, is speaking in different languagies. I feel so uncomfortable to speak English or French (that I haven’t spoken ever), but I think I will develop that issue in these four weeks I’m there.

I was supposed to go and study in Turku Vocational Institute back in the 2015. But I wasn’t ready to leave all the known and safe life. I wanted to make sure that I was ready to do it, and it took me two years. I was getting bored in my working place and then I decided to jump to the studies. And I have to say, that decision have been the best decision of my life! I have enjoyed a lot. I have met lot of new people in my life, I have experienced many different working places in the past two years. And this is definitely one of those. My loved ones have had a faith in me, and I have had the courage to take the leap to the unknown. 

Less than a week

Täällä kirjoittelee yksi kokkiopiskelija Lemminkäistenkadun toimipisteestä. Mun nimi on Saara ja oon 28-vuotias, moikka vaan :) Opiskelen viimeistä vuotta siis kokiksi (hurjaa, että pitäisi valmistua reilun kahden kuukauden kuluttua. Ja tämän kuluvan viikon jälkeen vaihdan maisemia :o Lähden Ranskaan, Saint-Nazaire -nimiseen kaupunkiin harjoitteluun vajaaksi neljäksi viikoksi, hikoilemaan keittiöön, haluan päästä oppimaan ranskalaisesta keittiöstä eri toten.

Viime keväänä, aika tarkalleen vuosi sitten, kävin luokkakaverini kanssa KV-kurssin ja tässä on nyt lopputulema, 139 tunnin kuluttua nousee AirFrancen kone kohti Ranskaa.

Tämä reissu tulee todellakin olemaan sellanen mukavuusalueelta poistuminen, koska noin pitkälle en ole ikinä matkustanut yksin ja kaikkein jännin juttu; en ole ikinä puhunut ranskaa. Muistan, kun silloin joskus 13 vuotta sitten kun olin lukiossa ja oli mahdollista valita ranska, mieli teki, mutta oli jo niin monta kieltä (englanti, ruotsi ja saksa) niin päätin jättää ranskan väliin sillä kertaa.

Viime kesänä kun olin Saaremaalla työskentelemässä, vieraaksi tuli viro-marokkolaisperhe, joka asui Sveitsissä, heidän poikansa puhuivat sujuvaa ranskaa yhden tarjoilijan kanssa. Silloin kävi mielessä, että kyllä mä vielä sen kielen opiskelen. Silloin ei kyllä tullut mieleen, että joskus oikeasti voin tarvita sitä kieltä. Täytyy vain mennä avoimin mielin ja kielin. Uskaltaa puhua sitä.. Onneksi löysin CandyTownin alelaarista suomi-ranska-suomi-sanakirjan kahdella eurolla! :D

Mutta vaikka tämä on out of my comfort zone, tämä tulee todellakin olemaan sellainen oppimisen retki, jota odotan innolla. Varmasti opin paljon keittiömaailmasta, ranskalaisesta kulttuurista kuin myös itsestäni.

Jep, mutta tosiaan, vaihdon ajankohta on 25.2.-22.3. (Voi olla, että jään Pariisiin vielä kahdeksi päiväksi ja tulenkin takaisin koti-Suomeen vasta 24. päivä.) Kaupunki on Saint-Nazaire. Iiks! Eräs ystävä kysyi, joko minua jännittää. No ei vielä, mutta uskon, että tulee kyllä jännittämään!!

And in English also... (Not in French...)

Hello, my name is Saara, 28 year old chef student from Turku, Finland. I will graduate in May (can't believe it is so near already, two and a half months!). And after this week (full of work), I am changing some landscape, Im going to France, city called Saint-Nazaire. I will do part of my studies there, 4 weeks in the kitchen learning new things, especially I want to learn so much about French Cuisine!

Year ago I did exchange studies, and now my time is, not more than 139 hours and the plane will take me to France! 

This trip will be definitely be "out of my comfort zone", because I have never travelled that far alone, and I have never spoken French. I remember, when I was in high school (approx. 13 years (!!) ago), I was thinking, should I start French studies, but I had already 3 foreign languagies, I decided to skip that. Last summer when I was working in Estonia, we had a Estonian-Moroccoan family, who spoke French with my colleague. Then I was thinking, "why the hell didn't I learn that language then, when my brain was in that mode where it is easy to learn new things". I remember I thought that some day I will speak that. (And it didn't even came to my mind, that I will NEED that language some day! I just have to go with an open mind. Thank god, I found a Finnish-french-finnish dictionary from CandyTown, and it cost only 2 euros :D

Even this trip will be "out of my comfort zone" (like I said earlier), I take this trip from learning, how much I will learn from French Cuisine, culture and what I can learn about myself. 

But my exchange period is 25th February - 22nd March. Maybe I will visit Paris, so I will be home in 24th of march. City called Saint-Nazaire! One of my friend asked me if I'm nervous already. Not yet, but I promise that I will be! :D

See you laters :)

-Saara

ps. Photos will come when I have something to show!