sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Kiitos Saint-Nazaire ja Poivre Rouge

Kotiin olen palannut jo melkein kuukausi sitten (miten aika meneekin niin äkkiä?!) 

Reissusta jäi todella positiivinen fiilis. Se fiilis, kun lentokone nousee Helsinki-Vantaalta kohti Pariisia, sitä ei oikein voi sanoin kuvailla. Tuli ehkä tirautettua muutamat kyyneleetkin siinä. Uskalsin lähteä. Meinasi tosin usko loppua CDG-lentoasemalla, kun en millään meinannut ymmärtää mistä saisin mun junalipun Nantesiin ja mistä se juna edes lähtee. Siitäkin selvittiin, ja päästiin Saint-Nazaireen. 

Ravintola oli pieni pettymys, tosi paljon eineksiä ja ruoanlaitto oli muutenkin aika kaukana siitä ranskalaisesta keittiöstä, josta olin haaveillut. Ei tullut kauheasti gastronomisia termejä tarvittua ;) Lounasta meni kuitenkin sen 100-140 päivittäin, joten annoksia sai tehdä. Kesti hetken tajuta heidän bonginsa, mikä kastike menee mihinkin annokseen. Mutta kehityin ja tulin nopeammaksi annosten nostossa. Toisella viikolla he jo tarjosivat minulle töitä :D

Kolmannella viikolla iski koti-ikävä, mutta se vaihtui heti pian haikeudeksi, etten halua lähteä täältä pois. Työpaikalla oli ihania ihmisiä, he ottivat minut tiimin jäseneksi heti ensimmäisenä päivänä. He ottivat minut osaksi perhettä, he esittelivät minulle lähiseutua ja tutorini ravintolasta pesi minun vaatteet kotonaan. 

Kävin läheisessä leipomossa hakemassa erilaisia herkkuja testiin useasti. Monen resepti löytyy onneksi siitä Patisserie-kirjasta, jonka ostin itselleni. Aion opetella niitä, ja pistää oman leipomon pystyyn jonain päivänä :) 

Olen nyt harjoittelussa yhdessä Turun catering-yrityksessä ja siellä on Espanjasta Erasmus-vaihdossa oleva 18-vuotias Micaela, jolle haluaisin näyttää Turkua ja lähiseutua ennen kuin hän lähtee pois. Haluan jakaa sitä hyvää, mitä minä sain osakseni omassa vaihdossani. Toivottavasti hänelle jäisi positiivinen kuva Suomesta, meistä ihmisistä eri toten :)

En tiedä, mitä kertoisin enempää omasta vaihdostani, oli ihana. Monen ravintolan työntekijän kanssa olen facebook-kavereita ja sitä kautta yhteydessä. Aion joskus käydä heitä moikkaamassa, mutta tuskin töihin menen. But never say never. 










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti