The biggest adventure you can take is to live the life of your dreams – Oprah Winfrey

Oon koko viikonlopun oikeastaan vain hymyillyt. Oon itsestäni niin hiton ylpeä, kun uskallan lähteä tänne yksin. Ilman ketään tuttua. Ilman ketään suomalaista seuranani. Kaikki ei tähän pystyisi. Minä ainakin yritän.

Tällainen samanlainen hymy ja virnistely minulla oli viimeksi, kun olin Tallinnan laivalla viime kesänä. Olin silloin matkalla Saaremaalle seitsemäksi viikoksi. Muistan seisseeni laivan takaosassa ja katselleeni kun Helsinki jäi taakse. Olin silloinkin ylpeä ja onnellinen.

Nyt olen jo lentokoneessa ja olemme matkalla kohti Pariisia. Pakkasin eilen oikeastaan koko päivän. Oli aikamoinen valinta käynnissä, että mitä sitä ottaa mukaan, kun 31 kg (23 kg ruumaan ja 8 kg käsimatkatavaroissa) sai olla maksimissaan. Lopputulemana ruumaan mennyt laukku painoi 22 kg ja käsimatkatavaroiden yhteispaino oli varmaan lähempänä kymmentä kiloa, haha. Täytyy vissiin ostaa toinen matkalaukku ruumaan laitettavaksi, kun palaan takaisin.

Läheiset ovat kysyneet minulta, joko minua jännittää. Eipä oikeastaan, tietenkin vähän jännittää puhuminen englannilla/ranskalla. Se tulee ainakin kehittymään tässä ja sitä odotan tältä reissulta. 

Minun piti jo vuonna 2015 tulla opiskelemaan ammatti-instituuttiin, mutta en vielä uskaltanut jättää tuttua elämää ja rutiineja. Halusin varmistua, että minä olen valmis opiskelemaan ja kesti kaksi vuotta, kunnes päätin, että tätä minä haluan. Mennä opiskelemaan jonkin ammatin itselleni. Ja voin sanoa, että opiskelu täällä on ollut elämäni parasta aikaa. Olen löytänyt ammatin, jossa haluan olla hyvä. Olen löytänyt uusia ihmisiä elämääni ja saanut kokea paljon erilaisia työympäristöjä. Olen poistunut todellakin siitä tutusta ja turvallisesta, oppiakseni itsestäni. Läheiseni ovat kannustaneet minua tekemään päätöksiä, jotka ovat minulle tärkeitä. 

In the past two or three days, I have smiled a lot. I haven’t been nervous at all, the feeling what is in my mind is excited. And happy. I am so proud of myself, that I have the courage to go and do this. Without anyone I know. Without another Finn. 

I remember this similar smile (and smirk) when I was leaving to Estonia last summer. I was on the boat to Tallinn, seeing the last islands of Finland. I was proud then, like I am now.

Now I am sitting in the plane, going towards Paris. I was packing yesterday all day. I had to choose which clothes to take with me and what else to take. And the end results is, I have to buy another suit case when I go back to Finland, lol.

Closest family and friends have been asking me, if I’m nervous.  Not really. One thing what is in my mind, is speaking in different languagies. I feel so uncomfortable to speak English or French (that I haven’t spoken ever), but I think I will develop that issue in these four weeks I’m there.

I was supposed to go and study in Turku Vocational Institute back in the 2015. But I wasn’t ready to leave all the known and safe life. I wanted to make sure that I was ready to do it, and it took me two years. I was getting bored in my working place and then I decided to jump to the studies. And I have to say, that decision have been the best decision of my life! I have enjoyed a lot. I have met lot of new people in my life, I have experienced many different working places in the past two years. And this is definitely one of those. My loved ones have had a faith in me, and I have had the courage to take the leap to the unknown.